...viimeinen työpäivämme, joka alkoi käynnillä paikallisessa sairaalassa. Diagnoosina ruokamyrkytys, josta kuumekin on johtunut ja yhden optikon vaje siis jatkui tänäänkin.
Kohteenamme oli jälleen pieni ja köyhä kylä, jossa valloitimme osan isosta koulurakennuksesta. Paikalliset lapset olivat todella sympaattisia ja vilkuttelivat meille kuin kuninkaallisille, osa heistä kävi meillä myös tutkittavana.
Päivän tahti oli optikkovajeesta huolimatta kova, tutkittavia oli yhteensä 191 ja oikeastaan kaikille tarvitseville saatiin lasit mukaan, vaikka tiettyjen voimakkuuksien lasit olivatkin jo loppuneet.
Kokonaisuudessaan tutkimme täällä ollessamme seitsemän päivän aikana 1302 ihmistä, joista hieman yli puolet oli miehiä. Tutkittavien keski-ikä oli 45-60v.
Laseja jäi jäljelle noin pari sataa mutta lahjoitimme ne paikalliselle Sewalanka-järjestölle, joiden vierainamme olemme täällä olleet. He katsovat laseille sopivan kohteen ja huolehtivat niiden jakamisesta. Söimme illalla mereneläviä Sewalankan tiloissa, joissa jäähyväispuheita ja -lahjoja annettiin puolin ja toisin.
Olo on tällä hetkellä haikea, aika on mennyt niin nopeasti ja enää kaksi päivää aikaa täällä tällä porukalla. Huomenna on edessä ajomatka maan halki pääkaupunkiin Colomboon, jossa on tarkoitus kuluttaa kaikki jäljellä olevat rahat ja aika.
And some words in English. Today was our last working day here and now feeling a bit sad because time has gone so fast. Though one optician was missing today as well (due to fever), we had 191 people today and grand total 1302 people tested!
Tomorrow driving from here west to east and to capital Colombo where we'll spend Friday (=read shopping).








Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos matkakommenteistasi tai terveisistä!