"We are stuck!"

Päivän kohteena oli Mankernyn kylä, joka sijaitsee pahasti tsunamissa vuonna 2004 vaurioituneella alueella, noin 60km päässä Batticaloasta. Alue oli sisällissodan aikaan tamilien hallitsemaa eli tsunamin ja tamilien jäljiltä kylä on todella köyhä ja täynnä ränsistyneitä taloja.

Päivä oli taas todella kuuma, harmi kyllä että me missaamme auringon koska olemme käytännössä aina päivän kuumimman osuuden sisällä. Eli pahoittelut, ei täällä olla rusketuttu:)

Tutkimuspaikkana oli roomalaiskatolinen koulu ja muutama kyläläinen odotti meitä jo aamulla. Asiakkaita meillä oli tänään 190kpl, joista miehiä oli 100. Kaikkina päivinä tähän mennessä on tutkittavien ikä suurimmaksi osaksi ollut 45-60 -vuoden välillä. Tänään oli harvinainen päivä, sillä melkein puolet päivän laseista oli miinuslaseja, joista yli puolet oli isoja yli -4.00 voimakkuuksia. Yleensä täällä suurin osa jaettavista laseista on pluslaseja, mutta tänään suuria miinuksia tuli jonossa asti, jopa -8.00 asti.

Tässä pari päivän aikana bongattua silmää, harmaita kaihisilmiä täällä näkyy paljon. Osaamme tehdä jo näöntutkimuksen tamiliksi (hurraa!) mikä vähän helpottaa jo tulkkien käytössä.

Mutta pois lähtiessämme tulivat jännät paikat, sillä päivän aikana oli bussimme renkaat vajonneet hiekkaan ja sitä työntämään vaadittiin n.15 miestä, kasa tiiliä, tunkki, paljon työntövoimaa ja paikallisen avustajamme "tuuppaa, tuuppaa"-huudot. Alla muutama kuva tilanteesta. Meidät pistettiin istumaan painoksi bussin takapenkille (vihje?).

Bussimatkan jälkeen meidät vietiin veneajelulle tsunamin pahasti vaurioittamalle alueelle, Batticaloan laguunin ja Bengalinlahden risteyskohtaan. Päivän päätteeksi muutama meistä lähti vielä tuk-tukeilla Batticaloa cityyn syömään ja vähän shoppailemaan.

Mutta tiedättekös mitä, meillä on huomenna ensimmäinen vapaapäivä tällä viikolla!